Olin noin kymmenen, kun tajusin viehättyneeni erilaisista kuvista kuten: julisteista, postikorteista, kirjojen kuvituksista ja valokuvista. Noihin aikoihin aloin valokuvaamaan perheen filmikameralla. Tokihan se ei tuolloin ollut mitään tavoitteellista kuvaamista, vaan lähinnä kuvien räpsimistä kavereista ja matkoilta. Siitä huolimatta, jo tuolloin ottamani valokuvat olivat itselleni todella rakkaita.
Vuonna 2001 pääsin toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni (hullua, että 12-vuotiaallakin on voinut olla jo pitkäaikaisia haaveita!) ja pääsin ensimmäiselle musiikkikeikalleni Kokkolan torille, Tiktakia katsomaan. Tuolloin samainen filmikamera oli mukana ja onkin hauskaa ajatella, että kamera on ollut osana jo heti ensimmäistä keikkakokemustani. Muistan jo tuolloin miettineeni, että filmirullan 24 ruutua tulisi käyttää harkiten.
Koko peruskouluajan luin myös todella paljon, toisinaan saattoi helposti mennä yksi kirja illassa. Kirjoitin myös omia novelleja, mutta ne tekstit olivat todellakin vain kotikäyttöön, eikä muiden silmille. Tekstin tuottaminen koulussakaan harvoin tuotti mitään ongelmia. Piirsin myös hyvin paljon, ja sillä saralla menestyinkin muutamissa kilpailuissa. Näin jälkikäteen ajateltuna, selkeästi jo nuoresta alkaen minulla oli tarve päästä purkamaan omia visioita ja mielikuvitusta taiteen eri muotoihin.